Tekstit

Kotiinpaluu

Kuva
Antio! Vaihdon viimeisellä viikolla oli vielä tapahtumaa. Kävimme harkkakamujen kanssa burgerilla harkkapäivän jälkeen ja keskiviikkona jätimme jäähyväiset harkkapaikalle ja aivan ihanille harkkakamuille sekä -ohjaajille. Meillä oli hiukan haikeat fiilikset, kun astelimme Gennimataksesta ulos viimeisenä päivänä. Perjantaina kävimme vielä leffassa yhden georgialaisen vaihtokaverin kanssa ja samalla hyvästelimme hänet ja hänen kämppiksensä. Lauantaina puolestaan hyvästelimme kotisalimme sekä paikallisen poliisikaverin, johon olimme kuitenkin tutustuneet jo heti reissun alussa. Viimeisellä viikolla kävi myös hieman hauska juttu, kun poliisi juoksi kintereillemme juuri kun olimme menossa metroon. Olimme melko hämmästyneitä, kun hän ohjasi meidät sivuun ja pyysi näyttämään taskujen ja laukkujen sisällöt. Hän kysyi myös tarkkaan, missä asumme ja mihin olimme menossa. Meille selvisikin, että hän epäili meitä varkaiksi, sillä juuri hetki sitten joku nainen oli ryöstetty ja kuulemma mei

Reissubloggaajien viimeinen reissu

Kuva
Errare humanum est! Moikka! Tällä kertaa postauksen alkuun latinalainen lentävä lause, koska viime viikonloppuna teimme reissun Roomaan ja vierailimme myös Vatikaanissa. Lensimme torstaina Ryanairillä harkkapäivän jälkeen Ciampinon kentälle Roomaan. Kentältä hyppäsimme bussiin ja sitten junaan, joka meni Rooman päärautatieasemalle Terminiin. Hotellimme oli aivan Terminin vieressä. Emme tienneet mitään Rooman alueista, joten otimme vain halvimman aamupalallisen hotellin. Ilmeisesti Terminin alue on hieman huonompaa aluetta ja ulkona näkyikin kaikenmoista vaeltajaa. Perjantaina suuntasimme katsomaan kuuluisimpia nähtävyyksiä, kuten Colosseum, Forum Romanum ja Palatine vuori. Näiden kiertelyssä menikin tovi jos toinenkin. Sitten suuntasimme Piazza Navonaan syömään hyvät pitsat. Pitsojen jälkeen menimme pyörähtämään shoppailukadulla ja ostimme pipot, sillä 10 asteen sää tuntui todella kolealta. Päivän päätteeksi kävimme vielä katsomassa kuuluisan suihkulähteen Fontana Di Trevin, joka o

Aika menee liian nopeasti

Kuva
Kalo mina! Viime viikon alussa fixailimme Veeran puhelinongelmaa. Asia on nyt hoidossa ja black friday-aleista löytyi Veeralle jotakuinkin toimiva älypuhelin 45 eurolla. Hyödynsimme alennuksia myös lämmityslaitteeseen, joten nyt kämpässämme tarkenee, varsinkin kun patteritkin ovat alkaneet toimimaan. Harjoittelussa olemme pysyneet neurokirurgisella osastolla yhdessä espanjalaisen sekä muutaman paikallisen opiskelijan kanssa. Harkkaan on edelleenkin mukava mennä, varsinkin kun monista harkkakamuista on tullut meille hyviä ystäviä. Harkassa on mukavaa, kun pystymme osallistumaan potilaiden kuntoutukseen, sillä kuljemme yleensä pareittain ja kaikista on aina hauskaa kun koitamme puhua kreikkaa.  Perjantaina suuntasimme Monastirakiin meille uuteen ravintolaan lounastamaan ja tekemään kouluhommia hyväksi toviksi. Kun olimme ahertaneet suuntasimme Little Kook-nimisen kahvilan lähettyville, sillä siellä oli upea joulukatu. Ihastelimme valoja ja tunnelmaa.  Launtaina nu

Meitä koetellaan

Kuva
Malaka! Viime postauksessa vähän valotimmekin, että maanantaina oli kiirettä. Olimme siis katsomassa Kreikka-Suomi jalkapallopeliä. Se pelattiin Ateenan olympiastadionilla, joka on aika lähellä meitä, joten sinne pääsimme helposti yhdellä metrolla. Stadion on todella iso ja paikka ei ollut meille entuudestaan tuttu. Menimme viereiseen rakennukseen jonottamaan, mutta portilla saimmekin tietää, että siellä ei pelata jalkapalloa vaan siellä oli Bryan Adamsin keikka juuri alkamassa. Meidät kuitenkin ohjeistettiin kohteliaasti kohti olympiastadionia, joka oli vähän matkan päässä. Olimme ostaneet peliin liput kreikkalaiselta nettisivustolta ja paikan päällä huomasimmekin, että suomalaisten katsomo olikin toisella puolella ja me istuimme kreikkalaisfanien keskellä suomenlippujemme kanssa. Koitimme vaihtaa paikkoja suomikatsomoon, mutta se ei onnistunutkaan. Meitä myös varoiteltiin, että varsinkin liput kannattaa pitää piilossa kreikkalaisten keskellä. Katsomo oli melko tyhjä, mutta ainakin

Kuka piilotti mönksymme?

Kuva
Kali Triti! Poikkeuksellisesti hauskaa tiistaita! Eilen emme kerenneet kirjoittamaan postausta, kuten aina maanantaisin. Miksi? ... se selviää ensi postauksessa. Torstaina meillä oli super aikainen herätys, sillä laiva kohti Santorinia lähti Pireauksen satamasta kello 7.25. Tällä kertaa meillä ei ollut mitään vaikeuksia löytää oikeaa laivaa, vaan ensimmäinen mihin menimme, oli se oikea. Matkamme kesti 8 tuntia, sillä laiva pysähtyi kolmella eri saarella (Paros, Naxos ja Ios). Laivamatka meni kuitenkin yllättävän letkeästi ja saimme ajan kulumaan hyvin. Santorinille päästyä meidät kuljetettiin minibussilla hotelliimme. Heti aluksi meinasimme hieman musertua, kun autovuokraaja kertoi, että tähän aikaan vuodesta mönkkäreitä ei enää ole saatavilla. Hotelille saavuttuamme otimme kuitenkin vuokrausasian heti puheeksi ja seuraavana aamuna klo. 11 mönkkäri tuotiinkin meille. Ensimmäisenä iltana lähdimme tutustumaan saaren pääkaupunkiin, Firaan, jossa myös majoituimme. Fira sijaitsee aik

Kuulumiset elämästämme

Kuva
Charoúmeni méra tou patéra! Tänään taas uusi harkkaviikko lähti käyntiin uudella aluevaltauksella. Siirryimme teholta alakerran fysioterapiatiloihin. Alakerrassa käy potilaita, jotka asuvat jo kotona tai ovat vielä osastolla sairaalassa. Alakerrassa harjoitteet ovat henkilökohtaisia ja toiminnallisempia. Jokaiselle potilaalle mietitään kuntoutustiimin kanssa henkilökohtaiset tavoitteet ja säännöllisin väliajoin tiimi myös keskustelee potilaiden tilanteista sekä tarpeen tullen muokkaavat heidän tavoitteittaan. Ft-tila on avoin ja siinä on yhteensä viisi hoitopöytää, fysioterapeuteilla ei siis ole omia työtiloja. Asiakkaat ovat yleensä 1-2 tuntia. Ainakin suurinosa potilaista käy fysioterapiassa lähes joka päivä ja hoitojaksot voivat olla hyvinkin pitkiä. Esimerkiksi tänään olimme kolarissa alaraajahalvaantuneen potilaan kanssa, joka on käynyt reilu viisi kuukautta fysioterapiassa. Ohjaajamme kertoi, että monet potilaat eivät ole niin yksiselitteisiä vaan heillä voi olla monia erilaisi

Tytöt teholla

Kuva
Kalo vrádi! Niinhän siinä kävi, että vaihdoimme taas osastoja. Tällä kertaa suuntasimme kumpikin samalle osastolle, eli teho-osastolle. Ennen kuin saimme luvan mennä teholle meidän piti olla muilla osastoilla, jotta totumme perusmeininkiin ja olemme pääohjaajiemme mukaan tarpeeksi vahvoja. Olimme todella innoissamme menossa teholle, mutta he vielä hieman varoittelivat ja olivat huolissaan mm. siitä, masentuisimmeko ja olisiko tämä osasto meille liikaa. Tässä vaiheessa meitä alkoi hieman jännittää, mutta halusimme kuitenkin mennä tutustumaan myös teholle. Teho-osasto on todella mielenkiintoinen ja osaston toinen fysioterapeutti puhuu hyvin englantia ja on innokas selittämään meille. Sanasto on melko vaikeaa ja välillä on hankala ymmärtää, mutta tällä osastolla saamme hyvin tietoa. On mukavaa, että ennen kuin menemme potilaan luokse meille pohjustetaan potilaan taustat. Kuljemme osastolla lähinnä kahdestaan paikallisen opiskelijan kanssa. Teho-osastoon kuuluu kaksi osastoa ylä- ja