Meitä koetellaan

Malaka!

Viime postauksessa vähän valotimmekin, että maanantaina oli kiirettä. Olimme siis katsomassa Kreikka-Suomi jalkapallopeliä. Se pelattiin Ateenan olympiastadionilla, joka on aika lähellä meitä, joten sinne pääsimme helposti yhdellä metrolla. Stadion on todella iso ja paikka ei ollut meille entuudestaan tuttu. Menimme viereiseen rakennukseen jonottamaan, mutta portilla saimmekin tietää, että siellä ei pelata jalkapalloa vaan siellä oli Bryan Adamsin keikka juuri alkamassa. Meidät kuitenkin ohjeistettiin kohteliaasti kohti olympiastadionia, joka oli vähän matkan päässä. Olimme ostaneet peliin liput kreikkalaiselta nettisivustolta ja paikan päällä huomasimmekin, että suomalaisten katsomo olikin toisella puolella ja me istuimme kreikkalaisfanien keskellä suomenlippujemme kanssa. Koitimme vaihtaa paikkoja suomikatsomoon, mutta se ei onnistunutkaan. Meitä myös varoiteltiin, että varsinkin liput kannattaa pitää piilossa kreikkalaisten keskellä. Katsomo oli melko tyhjä, mutta ainakin kreikkalaisten katsomossa meno oli hyvä. Teemu Pukin tehdessä ensimmäisen maalin oli meidän varoitteluista huolimatta silti heiluteltava lippuamme. Harmiksemme lopputulos oli kuitenkin Kreikan hyväksi 2-1, mutta tuo katsomo oli ainakin hurmoksessa. Metro oli täynnä kreikkalaisia faneja, jotka lauloivat joitakin voittolauluja rummunsäestyksellä. Ilmeisesti paljastuimme suomalaisiksi, sillä meille ilkuttiin Kreikan voitolla lopputulosta käsimerkeillä näyttäen.

Viime viikolla vaihdoimme myös osastoa neurokirurgiselle osastolle. On mukavaa, että pääsemme näkemään kaikki osastot, jotka meitä kiinnostaa. Kohtasimme sekä nuoria että vanhoja potilaita erilaisine vaivoineen. Olimme myös plastiikkakirurgisella osastolla. Näimme melko pahoista palovammoista kärsiviä potilaita. Heille oltiin tehty monia ihosiirtoja ja potilaat olivat hyvin kivuliaita. Tarinat vammojen takana ovat karuja, esimerkiksi eräs potilas oli ollut friteeraamassa perunoita ja rasva oli syttynyt palamaan. Tämän seurauksena potilaalle oli tullut pitkin kehoa ja kasvoja todella pahat palovammat sekä hänen vaimonsa oli kuollut tapaturmassa.

Viikon aikana tutustuimme uusiin kahviloihin ja ravintoloihin opiskeluiden merkeissä. Osaksi myös sen takia, että pääsemme asunnostamme pois, sillä olemme saaneet todennäköisesti homeesta johtuvia oireita. Asunnossamme on todella kostea ilma eikä kunnollista ilmanvaihtoa tai mitään lämmitystä ole. Olemme myös huomanneet vessassa homepilkkuja. Meillä molemmilla on samankaltaisia oireita, mm. tukkoisuutta ja yskää, jotka helpottavat aina kun olemme poissa kotoa. Kotiväelle tiedoksi, että harmiksemme emme voi välttämättä osallistua kotona joulusiivouksiin tai muihin rankkoihin valmisteluihin homeesta johtuvan väsymyksen takia.

Lauantaiksi olimme suunnitelleet hyvin ohjelmaa. Ensiksi menimme Akropolis-museoon, jonne opiskelijat pääsevät ilmaiseksi. Museo oli hieno ja juhli juuri 10-vuotis synttäreitään. Pohjakerroksen arkeologiset nähtävyydet oltiin avattu yleisölle vasta tänä vuonna, jotka olivat mielestämme hyvin mielenkiintoisia. Museossa vierähtikin hyvin aikaa, jonka jälkeen oli aika mennä syömään. Olimme saaneet suosituksen hyvästä sushipaikasta (Shisan sushi bar), jonne suuntasimmekin. Ruoka oli taivaallista ja edullista. Illalla suuntasimme cocktailien jälkeen vielä konserttiin, joka alkoi klo. 24. Esiintyjinä oli kolme kreikkalaista tunnettua pop-artistia, Sakis Rouvas, Stelios Rokkos ja Elena Paparizou. Sakis Rouvas on edustanut Kreikkaa kaksi kertaa Euroviisuissa melko hyvällä menestyksellä. Konsertti oli täynnä ja meille jäi seisomapaikat takaa. Pidimme konsertista todella paljon ja siellä oli hyvä kreikkalainen meininki. Harkkakamut olivat hieman huvittuneita, kun kerroimme millä konsertilla olimme olleet, suurin osa konsertissa olleista olikin meitä n. 30 vuotta vanhempia, mutta meitä se ei haitannut. Yllätyimme konsertin kestosta, sillä se olisi kestänyt kuuten aamulla, mutta me lähdimme nukkumaan jo puoli viiden aikoihin.

Sunnuntaina nukuimme pitkään ja lähdimme reippailemaan Lykavittos vuorelle, joka on Ateenan korkein kohta ja sieltä on hienot näkymät koko kaupunkiin. Ylös menimme funikularilla ja alas tulimme reippaillen. Yllätyimme, kuinka pieni näköalapaikka olikaan ylhäällä. Alas tultuamme etsimme hyvän ruokapaikan ja sitten lähdimmekin kohti kotia. Kotimatkalla kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan putkeen. Metrossa oli yllättävän täyttä ja Veera joutuikin ryöstelyporukan kohteeksi. Tilanne oli hyvin sekava, sillä porukka oli melko iso ja he tuuppivat Veeraa joka suunnasta ja yksi heistä yritti kiinnittää huomion puhumalla Veeralle. Tilanteessa ei oikein kerennyt edes tajuamaan mitä tapahtuu, sillä kaikki kävi niin nopeasti. Nopeasti tilanteen jälkeen Veera huomasikin, että puhelinhan taskusta oltiin viety, vaikka takintaskussa oli vetskarikin kunnolla kiinni. Tilanteessa ei ollut mitään tehtävissä, koska taitavat taskuvarkaat toimivat todella nopeasti ja isolla porukalla.  Jäimmekin seuraavalla pysäkillä pois ja Veera kuoletti heti pankkikorttinsa ja sulki kännykkäliittymän. Kävimme myös läheisellä poliisiasemalla tekemässä rikosilmoituksen. Toivotaan parasta, että Stiinan kortti ei lakkaa kokonaan toimimasta, sillä melkein mikään automaatti ei jostain syystä hyväksy Stiinan korttia, jotta voisi nostaa käteistä. Kaikissa paikoissa ei muutenkaan käy kortti, joten tämä tuonee meille loppuajaksi vähän jännitystä ja haastetta. Ajattelemme kuitenkin, että vastoinkäymiset vain vahvistavat meitä, emmekä ole enää musertuneita.

Sää on muuttunut epävakaisemmaksi ja välillä tuleekin aikamoisia rankkasateita, jonka seurauksena keittiömme lattia tulvii vedestä. Keittiön oven takana on parveke, josta vesi pääsee sisään. Aiomme kuitenkin keksiä tähän ratkaisun.

Vaihtoa on jäljellä enää vain kolme viikkoa. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta aiomme kuitenkin nauttia loppuajasta täysin siemauksin.

Tällaisia kuulumisia tähän väliin,
mukavaa viikon jatkoa kaikille!