Kotiinpaluu

Antio!

Vaihdon viimeisellä viikolla oli vielä tapahtumaa. Kävimme harkkakamujen kanssa burgerilla harkkapäivän jälkeen ja keskiviikkona jätimme jäähyväiset harkkapaikalle ja aivan ihanille harkkakamuille sekä -ohjaajille. Meillä oli hiukan haikeat fiilikset, kun astelimme Gennimataksesta ulos viimeisenä päivänä. Perjantaina kävimme vielä leffassa yhden georgialaisen vaihtokaverin kanssa ja samalla hyvästelimme hänet ja hänen kämppiksensä. Lauantaina puolestaan hyvästelimme kotisalimme sekä paikallisen poliisikaverin, johon olimme kuitenkin tutustuneet jo heti reissun alussa.

Viimeisellä viikolla kävi myös hieman hauska juttu, kun poliisi juoksi kintereillemme juuri kun olimme menossa metroon. Olimme melko hämmästyneitä, kun hän ohjasi meidät sivuun ja pyysi näyttämään taskujen ja laukkujen sisällöt. Hän kysyi myös tarkkaan, missä asumme ja mihin olimme menossa. Meille selvisikin, että hän epäili meitä varkaiksi, sillä juuri hetki sitten joku nainen oli ryöstetty ja kuulemma meidän tukkien ja takkien värit sopivat hyvin varkaiden tuntomerkkeihin. Meitä hiukan kuumotteli, että tämä olisi nyt se kavereiden pelottelema passitarkastus, sillä kuulemma ulkomaalaisilta saatetaan kysyä aika usein passia ulkona liikkuessa ja jos passia ei ole mukana, voi joutua selvittelyihin poliisiasemalle. Olimme menossa yliopistolle hoitelemaan vielä paperiasioita ja tällaiseen ylimääräiseen selvittelyyn ei olisi oikein ollut aikaa.

Kotiin palasimme eilen eli maanantaina haikein fiiliksin. Tuntuu oudolta, että olimme Kreikassa oikeasti kolme kuukautta. Ehdimme tutustua niin moniin ihaniin ihmisiin ja kokea sekä nähdä todella paljon. Onneksi olemme kuitenkin sopineet useamman harkkakamun kanssa jälleenäkemisiä sekä yksi vaihtokamu haluaisi tulla tekemään masterinsa Suomeen. Ensi kesälle onkin siis jo mukavaa tekemistä Kreikan päässä tiedossa.

Tuntui oudolta palata Suomeen, jossa kaikki on aivan samalla tavalla kuin lähtiessäkin. Paluu arkeen tällaisen kokemuksen jälkeen on haastavaa, mutta uskomme, että alkufiiliksien jälkeen totumme taas suomalaiseen elämään ja arki lähtee tästä taas rullaamaan.

Harjoittelussamme oli suurimmaksi osaksi mukavaa, mutta välillä sielläkin tuli hetkiä, jotka pistivät ärsyttämään. Välillä oli turhauttavaa kun ei pystynyt osallistumaan kunnolla kuntoutukseen eikä ymmärtänyt mistä fysioterapeutti ja potilaat keskustelivat. Vain muutama fysioterapeutti osasi keskustella edes lyhyitä lauseita englanniksi, joten suurimman osan kanssa ei ollut mitään yhteistä kieltä. Heidän oli vaikea ottaa meitä tällöin mukaan ja välillä tuntui, että he yrittivät pakoilla vaihtareiden ottamista mukaansa. Suurimmaksi osaksihan oli aina muutama opiskelija mukana, jolloin he käänsivät meille ja olivat fysioterapeuttien apuna kieliongelmissa. Kerran myös meidän piti mennä pääohjaajamme mukana, mutta hän käski meidät odottamaan opiskelijoiden taukotilaan ja sanoi tulevansa hakemaan meidät sieltä. Hän ei kuitenkaan tullut useaan tuntiin, jolloin menimme kysymään häneltä saammeko nyt tulla mukaan. Opiskelijat sanoivat meille, että hän onkin ärsyyntynyt puhumaan englantia vaihtareille, joten tästä syystä hän oli yrittänyt vältellä meitä. Näitä kokemuksia oli 12 viikon harkan aikana kuitenkin vain ihan muutama ja suurimmaksi osaksi ohjaajatkin ottivat meitä ilolla mukaan ja olivat hyvin kiinnostuneita meistä ja Suomesta.

Panimme myös merkille muutaman muun seikan, joka oli Kreikassa vähän hankalaa. Paperiasioiden hoitaminen oli joka kerta hyvin turhauttavaa. Menimme monta kertaa hoitamaan asioita ja esimerkiksi viimeisellä kerralla kun olimme sopineet sähköpostilla vaihtokoordinaattorimme kanssa, että menemme hoitamaan viimeiset paperiasiat yliopistolle, olikin Erasmus-toimisto kiinni juuri tällöin. Sähköposteihin vastaaminen kestää myös välillä todella kauan ja joskus vastausta ei kuulu ollenkaan. On siis hyvä varata runsaasti aikaa yhdenkin tapaamisen sopimiseen.

Vaikka ammatillisen kehittymisen näkökulmasta emme ehkä saaneet niin paljoa irti, vaihdon aikana opimme kuitenkin myös muita tärkeitä taitoja. Koemme, että vaihdon aikana kielitaitomme on kehittynyt. Ainakin englantia uskaltaa puhua helpommin mitä ennen ja tietää, että sillä pärjää hyvin kaikenmoisissa tilanteissa. Koemme myös, että reissu rohkaisi meitä monin tavoin. Opimme myös jonkin verran paikallista kieltä ja pääsimme hyvin kulttuurin sisään. Meistä myös tuntuu, että ennen olimme paljon sinisilmäisempiä mitä nyt. Opimme myös, että aluksi haastavilta tuntuvista tilanteista selviää aina jollakin keinolla.

Kaiken kaikkiaan vaihtomme oli todella onnistunut ja upea kokemus. Tulemme kaipaamaan näitä kuukausia ja siitä jäi ihania muistoja, joita varmasti tulemme muistelemaan koko loppuelämän. Myös meidän yhteiselomme sujui moitteettomasti ja nyt elämä ilman kämppistä onkin outoa, onneksi Seinäjoella olemme kuitenkin naapureita.

Ulko-ovellamme oli kivat joulukoristeet

Loppuun haluamme vielä kiittää koulumme opettajia ja erityisesti vaihtokoordinaattoriamme, joka jaksoi olla Kreikkaan yhteyksissä alkuvaikeuksista huolimatta!

Toivottavasti olette nauttineet blogimme sisällöstä, tätä on ollut mukava kirjoittaa.