Suomitytöt Ateenassa

Kali ksekourasi! Hyvää Ochi-päivää! Tänään maanantaina Kreikassa juhlitaan Ochi-päivää, joka on Kreikassa, Kyproksella ja kreikkalaisissa yhteisöissä vietetty kansallispäivä. Tarinan mukaan Adolf Hitler halusi valloittaa Kreikan, mutta Kreikan silloinen pääministeri Metaxas sanoi "ochi" eli "ei". Uskotaan, että jos Metaxas ei olisi kieltäytynyt valloituksesta, olisi toinen maailmansota kestänyt huomattavasti pidempään. Päivää pidetään myös toisen maailmansodan kansallisena juhlapäivänä. Koska olemme Kreikassa vaihdossa, haluamme käyttää mahdollisuuden hyödyksi ja tutustua myös Kreikan saariin. Torstaina lähdimmekin kello 8 aamulla bussilla kohti Zakynthoksen saarta. Ensin matkasimme bussilla Killinin satamaan n. 4 tuntia. Siitä hyppäsimme lauttaan, jolla menimme reilun tunnin ja saavuimme saarelle. Majoituimme saaren pääkaupungissa Zantessa. Kesällä turistien keskuudessa Laganas niminen kaupunki on suosittu, koska siellä on lähellä hienot uimarannat. Näin loka

Kali deftera! Hyvää maanantaita! Harjoittelussa olemme vaihtaneet osastoja. Nyt Stiina on ortopedisellä ja Veera neurologisella osastolla. Gennimataksen sairaalassa on viisi osastoa, joilla opiskelijat harjoittelunsa aikana pääsääntöisesti kiertävät. Nämä ovat patologinen, neurologinen, ortopedinen, teho-osasto ja alakerran fysioterapian poliklinikka. Ortopedinen osasto on yleisilmeeltään siistimpi kuin aikaisemmat osastot, joilla olemme olleet (patologinen ja neurologinen). Potilaille on myös huomattavasti enemmän aikaa kuin muilla osastoilla. Osastolla on ollut paljon TEP-potilaita, lantio- ja nilkkavammapotilaita. Potilaat ovat pääsääntöisesti iäkkäitä, mutta osastolla on myös nuorempia potilaita, joista suurin osa on ollut moottoripyöräonnettomuudessa. Liikenneonnettomuudet ovat täällä yleisiä holtittoman liikenteen ja kypärän käytön laiminlyönnin vuoksi. TEP-potilaat ovat osastolla yleensä neljä päivää. Kuntoutus etenee samalla tavoin TEP-potilaiden kanssa kuten Suomessakin.

Kala ime! Viime viikolla pääsimme vihdoinkin tekemään täyden harkkaviikon, sillä lakot eivät haitanneet työmatkaamme. Kuljemme harkkaan joka päivä metrolla, puoli tuntia suuntaansa. Aamuisin metrot ovat tupaten täynnä ja välillä metroon ei vaan mahdu. Julkinenliikenne toimii lakkoja lukuunottamatta moitteettomasti. Opiskelijahintainen julkisenliikenteen kuukausikortti on myös hyvin edullinen, vain 15 euroa. Muutenkin metroja tulee käytettyä päivittäin, sillä meidän asuinalueeltamme on jonkin verran matkaa keskustaan. Kävimme viime perjantaina boulderoimassa belgialaisen vaihtokaverimme kanssa. Boulderoiminen on siis "kalliokiipeilyä" eli sisätiloissa kiipeämistä ilman köysivarmistusta. Menimme päiväsaikaan, joka oli oikein hyvä ajoitus, sillä siellä ei ollut juurikaan muita, joten mahduimme hyvin kiipeilemään. Kiipeily oli yllättävän rankkaa ja jaksoimme kiipeillä n. tunnin, sillä kädet väsyivät melko nopeasti. Hauskaa kuitenkin oli ja menemme jatkossa uudestaankin!

Ti kaneis; Taas on yksi viikko harjoittelua takana ja näillä näkymin tällä viikolla myös osastot vaihtuvat. Osastoilla olemme huomanneet, että apuvälineitä ei juurikaan käytetä ja työergonomiakin on melko puutteellista verrattuna Suomeen. Potilaiden sänkyjen korkeutta ei pysty säätämään, jonka vuoksi mobilisointi ja liikehoidot tehdään huonossa asennossa. Huoneet ovat myöskin melko ahtaita, jonka vuoksi sänkyjä ei pysty siirtäään parempien työasentojen saamiseksi. Stiina sai myös mielenkiintoisen vinkin viime viikolla. Mennessään portaisiin muiden opiskelijoiden kanssa, ohjaava fysioterapeutti kehoitti menemään kuitenkin hissillä. Perusteluna tähän oli, että portaat ovat huonoksi polvinivelille, joka tietenkin hiukan ihmetytti. Olemme opiskelleet viikon aikana myös kreikkaa muutaman paikallisen kaverin kanssa ja varsinkin sanoja, joita voisimme hyödyntää harjoittelussa. Se helpottaisi potilaiden kanssa kommunikointia, sillä vanhemmat potilaan eivät puhu englantia ollenkaan. Paikall