Suomitytöt Ateenassa

Malaka! Viime postauksessa vähän valotimmekin, että maanantaina oli kiirettä. Olimme siis katsomassa Kreikka-Suomi jalkapallopeliä. Se pelattiin Ateenan olympiastadionilla, joka on aika lähellä meitä, joten sinne pääsimme helposti yhdellä metrolla. Stadion on todella iso ja paikka ei ollut meille entuudestaan tuttu. Menimme viereiseen rakennukseen jonottamaan, mutta portilla saimmekin tietää, että siellä ei pelata jalkapalloa vaan siellä oli Bryan Adamsin keikka juuri alkamassa. Meidät kuitenkin ohjeistettiin kohteliaasti kohti olympiastadionia, joka oli vähän matkan päässä. Olimme ostaneet peliin liput kreikkalaiselta nettisivustolta ja paikan päällä huomasimmekin, että suomalaisten katsomo olikin toisella puolella ja me istuimme kreikkalaisfanien keskellä suomenlippujemme kanssa. Koitimme vaihtaa paikkoja suomikatsomoon, mutta se ei onnistunutkaan. Meitä myös varoiteltiin, että varsinkin liput kannattaa pitää piilossa kreikkalaisten keskellä. Katsomo oli melko tyhjä, mutta ainakin

Kali Triti! Poikkeuksellisesti hauskaa tiistaita! Eilen emme kerenneet kirjoittamaan postausta, kuten aina maanantaisin. Miksi? ... se selviää ensi postauksessa. Torstaina meillä oli super aikainen herätys, sillä laiva kohti Santorinia lähti Pireauksen satamasta kello 7.25. Tällä kertaa meillä ei ollut mitään vaikeuksia löytää oikeaa laivaa, vaan ensimmäinen mihin menimme, oli se oikea. Matkamme kesti 8 tuntia, sillä laiva pysähtyi kolmella eri saarella (Paros, Naxos ja Ios). Laivamatka meni kuitenkin yllättävän letkeästi ja saimme ajan kulumaan hyvin. Santorinille päästyä meidät kuljetettiin minibussilla hotelliimme. Heti aluksi meinasimme hieman musertua, kun autovuokraaja kertoi, että tähän aikaan vuodesta mönkkäreitä ei enää ole saatavilla. Hotelille saavuttuamme otimme kuitenkin vuokrausasian heti puheeksi ja seuraavana aamuna klo. 11 mönkkäri tuotiinkin meille. Ensimmäisenä iltana lähdimme tutustumaan saaren pääkaupunkiin, Firaan, jossa myös majoituimme. Fira sijaitsee aik

Charoúmeni méra tou patéra! Tänään taas uusi harkkaviikko lähti käyntiin uudella aluevaltauksella. Siirryimme teholta alakerran fysioterapiatiloihin. Alakerrassa käy potilaita, jotka asuvat jo kotona tai ovat vielä osastolla sairaalassa. Alakerrassa harjoitteet ovat henkilökohtaisia ja toiminnallisempia. Jokaiselle potilaalle mietitään kuntoutustiimin kanssa henkilökohtaiset tavoitteet ja säännöllisin väliajoin tiimi myös keskustelee potilaiden tilanteista sekä tarpeen tullen muokkaavat heidän tavoitteittaan. Ft-tila on avoin ja siinä on yhteensä viisi hoitopöytää, fysioterapeuteilla ei siis ole omia työtiloja. Asiakkaat ovat yleensä 1-2 tuntia. Ainakin suurinosa potilaista käy fysioterapiassa lähes joka päivä ja hoitojaksot voivat olla hyvinkin pitkiä. Esimerkiksi tänään olimme kolarissa alaraajahalvaantuneen potilaan kanssa, joka on käynyt reilu viisi kuukautta fysioterapiassa. Ohjaajamme kertoi, että monet potilaat eivät ole niin yksiselitteisiä vaan heillä voi olla monia erilaisi

Kalo vrádi! Niinhän siinä kävi, että vaihdoimme taas osastoja. Tällä kertaa suuntasimme kumpikin samalle osastolle, eli teho-osastolle. Ennen kuin saimme luvan mennä teholle meidän piti olla muilla osastoilla, jotta totumme perusmeininkiin ja olemme pääohjaajiemme mukaan tarpeeksi vahvoja. Olimme todella innoissamme menossa teholle, mutta he vielä hieman varoittelivat ja olivat huolissaan mm. siitä, masentuisimmeko ja olisiko tämä osasto meille liikaa. Tässä vaiheessa meitä alkoi hieman jännittää, mutta halusimme kuitenkin mennä tutustumaan myös teholle. Teho-osasto on todella mielenkiintoinen ja osaston toinen fysioterapeutti puhuu hyvin englantia ja on innokas selittämään meille. Sanasto on melko vaikeaa ja välillä on hankala ymmärtää, mutta tällä osastolla saamme hyvin tietoa. On mukavaa, että ennen kuin menemme potilaan luokse meille pohjustetaan potilaan taustat. Kuljemme osastolla lähinnä kahdestaan paikallisen opiskelijan kanssa. Teho-osastoon kuuluu kaksi osastoa ylä- ja