Tytöt teholla
Kalo vrádi!
Niinhän siinä kävi, että vaihdoimme taas osastoja. Tällä kertaa suuntasimme kumpikin samalle osastolle, eli teho-osastolle. Ennen kuin saimme luvan mennä teholle meidän piti olla muilla osastoilla, jotta totumme perusmeininkiin ja olemme pääohjaajiemme mukaan tarpeeksi vahvoja. Olimme todella innoissamme menossa teholle, mutta he vielä hieman varoittelivat ja olivat huolissaan mm. siitä, masentuisimmeko ja olisiko tämä osasto meille liikaa. Tässä vaiheessa meitä alkoi hieman jännittää, mutta halusimme kuitenkin mennä tutustumaan myös teholle.
Teho-osasto on todella mielenkiintoinen ja osaston toinen fysioterapeutti puhuu hyvin englantia ja on innokas selittämään meille. Sanasto on melko vaikeaa ja välillä on hankala ymmärtää, mutta tällä osastolla saamme hyvin tietoa. On mukavaa, että ennen kuin menemme potilaan luokse meille pohjustetaan potilaan taustat. Kuljemme osastolla lähinnä kahdestaan paikallisen opiskelijan kanssa.
Teho-osastoon kuuluu kaksi osastoa ylä- ja alakerta. Yläkerrassa on kriittisemmät potilaat ja kun heidän tilansa kohenee he siirtyvät alakertaan. Yläkerran potilaat eivät kommunikoi ja heistä jokaisella on trakeostomia (henkitorviavanne), koska he ovat sen verran kriittisessä tilassa ja tarvitsevat apua hengityksessä. Harjoitteita tehdessä on otettava huomioon monitorissa näkyvissä olevat tiedot, varsinkin syke, verenpaine ja hengitystiheys. Yläkerran potilaille teemme lähinnä jo hyvin tutuksi tulleita liikehoitoja. Koska potilaat eivät pysty kommunikoimaan on meidän tarkkailtava heidän eleitä sekä ilmeitä. Alakerran jo paremmassa tilassa oleville potilaille tehdään hieman toiminnallisempia harjoitteita.
Potilaina on mm. ollut aivosyöpäpotilas, pahoista palovammoista kärsivä ja itsemurhaa yrittänyt potilas. Potilaiden kuntoutumista vaikeuttaa teho-osastolla yleinen intensive care unit syndrome, joka tarkoittaa lyhykäisyydessään, että potilas voi kokea mm. masennusta, ahdistusta ja hallusinaatioita ja tämä saattaa johtaa siihen, että potilaan usko omiin kykyihin heikkenee entisestään. Verrattuna muihin osastoihin käytämme aina suojaviittaa ja se tulee vaihtaa jokaisen potilaan jälkeen.
Koska potilaat ovat niin huonossa tilassa mahdolliset röntgenkuvat tullaan ottamaan osastolle. Tällöin varsinkin meitä opiskelijoita kehoitetaan pikaisesti siirtymään toiseen huoneeseen suojautuaksemme säteilyltä. Osastolla olemme huomanneet fysioterapeuttien ja hoitajien välillä hieman kitkaa, josta varsinkin toinen fysioterapeutti on hyvinkin tuohtunut. Fysioterapeutit joutuvat käyttämään aikaansa tehtäviin, jotka kuuluvat hoitajille ja tämä on pois ajasta, jonka fysioterapeutti voisi käyttää potilaiden kuntouttamiseen.
Sitten muihin kuulumisiin...
Perjantaina onnistuimme törmäämään ensimmäistä kertaa suomalaiseen täällä Ateenassa ja päädyimmekin istumaan iltaa yhdessä. Sunnuntaina suuntasimme kohti uutta aluetta, Kifisiaa. Alue oli oikein mukava, vehreämpi ja idyllisempi kuin kotiseutumme. Eilen saimme idean mennä katsomaan jotakin jalkapallo-ottelua. Iloksemme huomasimme, että em-karsintapeli Kreikka-Suomi onkin tulossa muutaman viikon päästä, joka pelataan Ateenan Olympiastadionilla. Lippujen kanssa on ollut hieman ongelmaa, sillä kreikkalainen sivusto ei hyväksy suomalaista hetua. Emmekä saaneet apua matkattuamme ticetmasterin toimistollekaan. Reissu ei kuitenkaan ollut aivan turha, sillä matkalla oli iso Adidaksen myymälä, josta mukaan tarttuikin muutamat treenipöksyt. Aijomme kuitenkin hommata liput jostain ja mennä kannustamaan Suomi voittoon.
Tällaista tällä kertaa, hauskaa viikkoa kaikille!
Niinhän siinä kävi, että vaihdoimme taas osastoja. Tällä kertaa suuntasimme kumpikin samalle osastolle, eli teho-osastolle. Ennen kuin saimme luvan mennä teholle meidän piti olla muilla osastoilla, jotta totumme perusmeininkiin ja olemme pääohjaajiemme mukaan tarpeeksi vahvoja. Olimme todella innoissamme menossa teholle, mutta he vielä hieman varoittelivat ja olivat huolissaan mm. siitä, masentuisimmeko ja olisiko tämä osasto meille liikaa. Tässä vaiheessa meitä alkoi hieman jännittää, mutta halusimme kuitenkin mennä tutustumaan myös teholle.
Teho-osasto on todella mielenkiintoinen ja osaston toinen fysioterapeutti puhuu hyvin englantia ja on innokas selittämään meille. Sanasto on melko vaikeaa ja välillä on hankala ymmärtää, mutta tällä osastolla saamme hyvin tietoa. On mukavaa, että ennen kuin menemme potilaan luokse meille pohjustetaan potilaan taustat. Kuljemme osastolla lähinnä kahdestaan paikallisen opiskelijan kanssa.
Teho-osastoon kuuluu kaksi osastoa ylä- ja alakerta. Yläkerrassa on kriittisemmät potilaat ja kun heidän tilansa kohenee he siirtyvät alakertaan. Yläkerran potilaat eivät kommunikoi ja heistä jokaisella on trakeostomia (henkitorviavanne), koska he ovat sen verran kriittisessä tilassa ja tarvitsevat apua hengityksessä. Harjoitteita tehdessä on otettava huomioon monitorissa näkyvissä olevat tiedot, varsinkin syke, verenpaine ja hengitystiheys. Yläkerran potilaille teemme lähinnä jo hyvin tutuksi tulleita liikehoitoja. Koska potilaat eivät pysty kommunikoimaan on meidän tarkkailtava heidän eleitä sekä ilmeitä. Alakerran jo paremmassa tilassa oleville potilaille tehdään hieman toiminnallisempia harjoitteita.
Potilaina on mm. ollut aivosyöpäpotilas, pahoista palovammoista kärsivä ja itsemurhaa yrittänyt potilas. Potilaiden kuntoutumista vaikeuttaa teho-osastolla yleinen intensive care unit syndrome, joka tarkoittaa lyhykäisyydessään, että potilas voi kokea mm. masennusta, ahdistusta ja hallusinaatioita ja tämä saattaa johtaa siihen, että potilaan usko omiin kykyihin heikkenee entisestään. Verrattuna muihin osastoihin käytämme aina suojaviittaa ja se tulee vaihtaa jokaisen potilaan jälkeen.
Koska potilaat ovat niin huonossa tilassa mahdolliset röntgenkuvat tullaan ottamaan osastolle. Tällöin varsinkin meitä opiskelijoita kehoitetaan pikaisesti siirtymään toiseen huoneeseen suojautuaksemme säteilyltä. Osastolla olemme huomanneet fysioterapeuttien ja hoitajien välillä hieman kitkaa, josta varsinkin toinen fysioterapeutti on hyvinkin tuohtunut. Fysioterapeutit joutuvat käyttämään aikaansa tehtäviin, jotka kuuluvat hoitajille ja tämä on pois ajasta, jonka fysioterapeutti voisi käyttää potilaiden kuntouttamiseen.
 |
| Gennimataksen pääsisäänkäynti |
Sitten muihin kuulumisiin...
Perjantaina onnistuimme törmäämään ensimmäistä kertaa suomalaiseen täällä Ateenassa ja päädyimmekin istumaan iltaa yhdessä. Sunnuntaina suuntasimme kohti uutta aluetta, Kifisiaa. Alue oli oikein mukava, vehreämpi ja idyllisempi kuin kotiseutumme. Eilen saimme idean mennä katsomaan jotakin jalkapallo-ottelua. Iloksemme huomasimme, että em-karsintapeli Kreikka-Suomi onkin tulossa muutaman viikon päästä, joka pelataan Ateenan Olympiastadionilla. Lippujen kanssa on ollut hieman ongelmaa, sillä kreikkalainen sivusto ei hyväksy suomalaista hetua. Emmekä saaneet apua matkattuamme ticetmasterin toimistollekaan. Reissu ei kuitenkaan ollut aivan turha, sillä matkalla oli iso Adidaksen myymälä, josta mukaan tarttuikin muutamat treenipöksyt. Aijomme kuitenkin hommata liput jostain ja mennä kannustamaan Suomi voittoon.
 |
| Joka torstai on toripäivä |
 |
| Kotikatumme |
Tällaista tällä kertaa, hauskaa viikkoa kaikille!
Kommentit
Lähetä kommentti